Perushoitaja Raija Lappalainen palkittiin 6.12.2008 Suomen Valkoisen ruusun I luokan mitalilla. Lähes neljäkymmenvuotisen elämäntyönsä Raija on tehnyt Koskelan sairaalassa jatkokuntoutujien osastolla C2. Osastonsa kontinenssihoitajana hän on toiminut 1980-luvulta saakka. Raija Lappalainen jäi eläkkeelle huhtikuun 2009 lopussa 38 vuoden työrupeaman jälkeen.

”Paljon ovat asiat muuttuneet niiltä ajoilta kun taloon tulin, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan. Osastollemme oli tuolloin sijoitettuna jopa 45 potilasta, kun nykyinen potilasmäärämme on 25. Hoito on paljon yksilöllisempää ja potilailla on enemmän asuintilaa. Myös omaisten mukanaolo potilaiden hoidossa on lisääntynyt”, muistelee Raija.

Tietämättömämpi olisi voinut olettaa, että ennen kaikki oli paremmin, myös sairaanhoidossa. Potilashoito on kehittynyt kuitenkin valtavasti eteenpäin ja hoito on nykyään kuntoutumista edistävää. Siksi tämä jatkokuntoutusosastokin sijoittaa potilaansa vielä muualle, jos potilaan kunto tämän sallii.

Vaipat olivat edistysaskel

”Vaipoissa tapahtunut kehitys on ollut huikeaa. Kun vaipat tulivat käyttöön 1980-luvulla, se merkitsi osastollemme huikeita säästöjä ja työmme helpottui huomattavasti. Aikaisemmin ongelmana olivat muun muassa hajuhaitat ja huomattavat pyykkikulut. Myös makuuhaavat ja niiden hoito tuotti lisätyötä. Nykyään vaipat ovat todella laadukkaita ja valikoimasta riittää jokaiselle oikeanlainen malli, mikä myös säästää kustannuksissa.”

Potilaiden henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on hoitajalle raskasta fyysistä työtä, jolloin kaikki apukeinot ovat tervetulleita. Inkontinenssipotilaiden kohdalla tämä asia korostuu entisestään.

Onnistumisia ja virtsankarkailuja

Raija on ollut myös oma-aloitteinen osaston inkontinenssin hoidon kehittämisessä. Vuonna 1993 osasto aloitti kolmivuotisen kokeilun, jossa virtsaamispäiväkirjan avulla testattiin vaippojen toimivuutta. Tavoitteena oli löytää kullekin potilaalle paras hoitomuoto. Yksityiskohtaiseen päiväkirjaan kirjattiin kunkin potilaan päivän onnistumiset ja virtsankarkailut. Myös kustannuksista oli omat tarkat laskelmansa. ”Sehän on selvää, että pienellä vaivannäöllä pystytään säästämään huomattavasti”, huomauttaa Raija.

Nyt virtsaamispäiväkirjat ovat siististi mapitettuina ja talletettuina jälkipolvia varten. Kun kaikki asiakirjat siirtyvät tulevaisuudessa sähköiseen muotoon, on tällainen suurta vaivaa vaatinut projekti hieno konkreettinen muisto tehdystä työstä.

Raija kyllä myöntää, että ehkä nyt on hänelle oikea aika jäädä pois, koska uudet ATK-järjestelmät tulevat vähitellen osaksi työnkuvaa. Tämäkään ei ole ollut Raijan kohdalla mikään ongelma, mutta uuden opettelu vaatii kuitenkin aina oman vaivansa.

”Hoitajiemme keski-ikä osastolla on noin 50 vuotta. Toivottavasti saamme työntekijöiksi jatkossakin uusia motivoituneita hoitajia. Tällä hetkellä nuoret tekevät enemmän sijaisuuksia, mutta eivät välttämättä halua sitoutua vielä pidemmäksi ajaksi yhteen paikkaan”, kommentoi Marjo.

Liikunnallisia eläkepäiviä

”Eläkkeelle on mukava jäädä, vaikka niin hyvin olen töissä viihtynytkin. Voin vilpittömästi sanoa, että en ole koskaan kokenut kyllästymisen tunnetta työssäni. Nyt on kuitenkin aika nautiskella vapaista eläkepäivistä kun terveyttäkin on vielä hyvin jäljellä. On ihana ajatella, että elämä ei enää pyöri työvuorojen mukaan.”

Liikunnallinen Raija harrastaa pyöräilyä miehensä kanssa ja kesällä on tiedossa jo kymmenes pyörämatka Eurooppaan, tällä kertaa kohteena Slovenia. Niissä maisemissa kyllä kelpaa eläkepäiviä vietellä. Puuhasteltavaa riittää myös neljän lapsenlapsen kanssa, joita on pian syntymässä pari lisää.